robotti

Katso artikkeli Robotti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

robotti (5-C)

1. itsetoiminen sähkömekaaninen kone

Ääntäminen

• IPA: /ˈrobot̪ːi/
• tavutus: ro‧bot‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	robotti	robotit
genetiivi	robotin	robottien (robottein)
partitiivi	robottia	robotteja
akkusatiivi	robotti; robotin	robotit
sisäpaikallissijat
inessiivi	robotissa	roboteissa
elatiivi	robotista	roboteista
illatiivi	robottiin	robotteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	robotilla	roboteilla
ablatiivi	robotilta	roboteilta
allatiivi	robotille	roboteille
muut sijamuodot
essiivi	robottina	robotteina
translatiivi	robotiksi	roboteiksi
abessiivi	robotitta	roboteitta
instruktiivi	–	robotein
komitatiivi	–	robotteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	roboti-
vahva vartalo	robotti-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• tšekin sanasta robota, joka tarkoitti maaorjan isännälleen tekemää päivätyötä, laajempaan käyttöön kirjailija Karel Čapekin näytelmästä R.U.R.

Käännökset

1. itsetoiminen sähkömekaaninen kone

englanti: robot espanja: robot m. ranska: robot m. ruotsi: robot

saksa: Roboter tšekki: robot m. venäjä: робот

Liittyvät sanat

• robotiikka
• robo
• androidi
• humanoidi

Johdokset

• adjektiivit: robottimainen

Yhdyssanat

• robottitekniikka
• sukellusrobotti
• tappajarobotti
• teollisuusrobotti

Aiheesta muualla

• robotti Kielitoimiston sanakirjassa
• Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Robotti. Kotimaisten kielten keskus
• Artikkeli 1570 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa