rohtuma

Suomi

Substantiivi

rohtuma (10) (monikko rohtumat)

1. (lääketiede) eri tavoin ilmenevä rohtunut kohta ihossa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈroht̪umɑ/
• tavutus: roh‧tu‧ma

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rohtuma	rohtumat
genetiivi	rohtuman	rohtumien (rohtumain)
partitiivi	rohtumaa	rohtumia
akkusatiivi	rohtuma; rohtuman	rohtumat
sisäpaikallissijat
inessiivi	rohtumassa	rohtumissa
elatiivi	rohtumasta	rohtumista
illatiivi	rohtumaan	rohtumiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rohtumalla	rohtumilla
ablatiivi	rohtumalta	rohtumilta
allatiivi	rohtumalle	rohtumille
muut sijamuodot
essiivi	rohtumana	rohtumina
translatiivi	rohtumaksi	rohtumiksi
abessiivi	rohtumatta	rohtumitta
instruktiivi	–	rohtumin
komitatiivi	–	rohtumine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rohtuma-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi rohtua + johdin -ma

Käännökset

1. eri tavoin ilmenevä rohtunut kohta ihossa.

ruotsi: utslag, eksem turkki: egzama, mayasıl

uzbekki: dermatit

Liittyvät sanat

• rohtua

Aiheesta muualla

• rohtuma Kielitoimiston sanakirjassa