roihu

Suomi

Substantiivi

roihu (1)

1. valtoimenaan lyövät tulen liekit
2. (tähtitiede) flare

Ääntäminen

• IPA: /ˈroi̯hu/
• tavutus: roi‧hu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	roihu	roihut
genetiivi	roihun	roihujen
partitiivi	roihua	roihuja
akkusatiivi	roihu; roihun	roihut
sisäpaikallissijat
inessiivi	roihussa	roihuissa
elatiivi	roihusta	roihuista
illatiivi	roihuun	roihuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	roihulla	roihuilla
ablatiivi	roihulta	roihuilta
allatiivi	roihulle	roihuille
muut sijamuodot
essiivi	roihuna	roihuina
translatiivi	roihuksi	roihuiksi
abessiivi	roihutta	roihuitta
instruktiivi	–	roihuin
komitatiivi	–	roihuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	roihu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. valtoimenaan lyövät tulen liekit

englanti: flare

Liittyvät sanat

• roihahtaa

Johdokset

• verbit: roihuta

Aiheesta muualla

• roihu Kielitoimiston sanakirjassa
• roihu Tieteen termipankissa
• Artikkeli 227 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa