roiskuminen

Suomi

Substantiivi

roiskuminen (38)

1. teonnimi verbistä roiskua

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	roiskuminen	roiskumiset
genetiivi	roiskumisen	roiskumisten roiskumisien
partitiivi	roiskumista	roiskumisia
akkusatiivi	roiskuminen; roiskumisen	roiskumiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	roiskumisessa	roiskumisissa
elatiivi	roiskumisesta	roiskumisista
illatiivi	roiskumiseen	roiskumisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	roiskumisella	roiskumisilla
ablatiivi	roiskumiselta	roiskumisilta
allatiivi	roiskumiselle	roiskumisille
muut sijamuodot
essiivi	roiskumisena (roiskumisna)	roiskumisina
translatiivi	roiskumiseksi	roiskumisiksi
abessiivi	roiskumisetta	roiskumisitta
instruktiivi	–	roiskumisin
komitatiivi	–	roiskumisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	roiskumise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	roiskumis-

Etymologia

• verbi roiskua + johdin -minen