rokkari

Suomi

Substantiivi

rokkari (6)

1. (puhekieltä) rockmusiikin esittäjä tai harrastaja

Ääntäminen

• IPA: /ˈrokːɑri/
• tavutus: rok‧ka‧ri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rokkari	rokkarit
genetiivi	rokkarin	rokkarien rokkareiden rokkareitten
partitiivi	rokkaria	rokkareita rokkareja
akkusatiivi	rokkari; rokkarin	rokkarit
sisäpaikallissijat
inessiivi	rokkarissa	rokkareissa
elatiivi	rokkarista	rokkareista
illatiivi	rokkariin	rokkareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rokkarilla	rokkareilla
ablatiivi	rokkarilta	rokkareilta
allatiivi	rokkarille	rokkareille
muut sijamuodot
essiivi	rokkarina	rokkareina
translatiivi	rokkariksi	rokkareiksi
abessiivi	rokkaritta	rokkareitta
instruktiivi	–	rokkarein
komitatiivi	–	rokkareine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rokkari-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi rokata (vartalo rokkaa- ) + johdin -ri, englannin rocker

Käännökset

1. rockmusiikin esittäjä tai harrastaja

englanti: rocker espanja: roquero ranska: rockeur, rocker

turkki: rockçı venäjä: рокер

Liittyvät sanat

• rocktähti, rokkitähti
• hevari

Aiheesta muualla

• rokkari Kielitoimiston sanakirjassa