rokotus

Katso artikkeli Rokotus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

rokotus (39)

1. (lääketiede) toimenpide, jossa annetaan rokote

   Rokotusta suositellaan erityisesti riskiryhmiin kuuluville.

2. (kuvaannollisesti) karaisu, suojaava tottumus

   Se oli heille rokotuksena vaikeiden tilanteiden varalle.

3. (kuvaannollisesti, arkikieltä) veloitus

   Tililtäni oli tehty tällainen rokotus.

Ääntäminen

• IPA: /ˈrokot̪us/
• tavutus: ro‧ko‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rokotus	rokotukset
genetiivi	rokotuksen	rokotusten rokotuksien
partitiivi	rokotusta	rokotuksia
akkusatiivi	rokotus; rokotuksen	rokotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	rokotuksessa	rokotuksissa
elatiivi	rokotuksesta	rokotuksista
illatiivi	rokotukseen	rokotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rokotuksella	rokotuksilla
ablatiivi	rokotukselta	rokotuksilta
allatiivi	rokotukselle	rokotuksille
muut sijamuodot
essiivi	rokotuksena	rokotuksina
translatiivi	rokotukseksi	rokotuksiksi
abessiivi	rokotuksetta	rokotuksitta
instruktiivi	–	rokotuksin
komitatiivi	–	rokotuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rokotukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	rokotus-

Etymologia

• verbi rokottaa (heikko vartalo rokota- ) + johdin -us

Käännökset

1. lääketieteellinen toimenpide, jossa annetaan rokote

englanti: vaccination ruotsi: vaccination, vaccinering

turkki: aşı viro: kaitsepookimine, vaktsineerimine

Liittyvät sanat

• rokottaa

Yhdyssanat

calmetterokotus, influenssarokotus, isorokkorokotus, jäykkäkouristusrokotus, kolerarokotus, lavantautirokotus, rokotusaine, rokotusarpi, rokotusneula, rokotusohjelma, rokotuspakko, rokotuspiikki, rokotussuoja, rokotustodistus, syöttirokotus, tehosterokotus, tuberkuloosirokotus

Aiheesta muualla

• rokotus Kielitoimiston sanakirjassa
• rokotus Tieteen termipankissa
• Artikkeli 3263 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa