rompe

Suomi

Substantiivi

rompe (48-B)

1. tavara, kama, roina

Ääntäminen

• IPA: /ˈrompeˣ/
• tavutus: rom‧pe

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rompe	romppeet
genetiivi	romppeen	romppeiden romppeitten
partitiivi	rompetta	romppeita
akkusatiivi	rompe; romppeen	romppeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	romppeessa	romppeissa
elatiivi	romppeesta	romppeista
illatiivi	romppeeseen	romppeisiin romppeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	romppeella	romppeilla
ablatiivi	romppeelta	romppeilta
allatiivi	romppeelle	romppeille
muut sijamuodot
essiivi	romppeena	romppeina
translatiivi	romppeeksi	romppeiksi
abessiivi	romppeetta	romppeitta
instruktiivi	–	romppein
komitatiivi	–	romppeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	romppee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	rompet-

Aiheesta muualla

• rompe Kielitoimiston sanakirjassa
• rompe Suomen etymologisessa sanakirjassa

Espanja

Verbi

rompe

1. indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä romper
2. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä romper