roska
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
roska (10)
- kiinteää yksityiselämän jätettä, lähinnä kotitalousjätettä, lukuun ottamatta biojätettä ja ongelmajätettä
- roskapuhe
- Älä puhu roskaa!
Ääntäminen
- IPA: /ˈroskɑ/
- tavutus: ros‧ka
Taivutus
Käännökset
1. kiinteää yksityiselämän jätettä, lähinnä kotitalousjätettä, lukuun ottamatta biojätettä ja ongelmajätettä
2. roskapuhe
|
Etymologia
Liittyvät sanat
Johdokset
- adjektiivit: roskainen
- substantiivit: roskaaja, roskaisuus
- verbit: roskaantua, roskata
Yhdyssanat
- roska-auto, roskaelokuva, roskajoukko, roskakala, roskakasa, roskakirjallisuus, roskakori, roskakuilu, roskakulttuuri, roskakuski, roskalaatikko, roskalaatta, roskalaina, roskalava, roskalehdistö, roskalehti, roskaläjä, roskanpolttouuni, roskapankki, roskapuhe, roskapussi, roskapönttö, roskaromaani, roskaruoka, roskasakki, roskasivu, roskasäiliö, roskatunkio, roskatynnyri, roskaväki
Aiheesta muualla
- roska Kielitoimiston sanakirjassa
- roska Tieteen termipankissa
- roska Suomen etymologisessa sanakirjassa
- Artikkeli 937 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Remove ads
Ruotsi
Substantiivi
roska yl. (yks. määr. roskan[luo], ei monikkoa)
- (alueellinen) viljan ruoste
Verbi
roska (1)
- (suomenruotsia) roskata, aiheuttaa roskaantumista
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads