rotko

Suomi

Substantiivi

rotko (1)

1. syvyydeltään leveyttä suurempi jyrkkien seinämien rajoittama, yleensä kallioinen laakso. Synnyltään rotkot ovat tektonisia tai korroosiomuodostelmia

Ääntäminen

• IPA: /ˈrot̪ko/
• tavutus: rot‧ko

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rotko	rotkot
genetiivi	rotkon	rotkojen
partitiivi	rotkoa	rotkoja
akkusatiivi	rotko; rotkon	rotkot
sisäpaikallissijat
inessiivi	rotkossa	rotkoissa
elatiivi	rotkosta	rotkoista
illatiivi	rotkoon	rotkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rotkolla	rotkoilla
ablatiivi	rotkolta	rotkoilta
allatiivi	rotkolle	rotkoille
muut sijamuodot
essiivi	rotkona	rotkoina
translatiivi	rotkoksi	rotkoiksi
abessiivi	rotkotta	rotkoitta
instruktiivi	–	rotkoin
komitatiivi	–	rotkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rotko-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. syvyydeltään leveyttä suurempi jyrkkien seinämien rajoittama, yleensä kallioinen laakso

italia: burrone m. ranska: ravin m.

saksa: Schlucht f. unkari: szakadék, mélység

Liittyvät sanat

• autti, rotkolaakso

Yhdyssanat

• rotkojalohaukka
• rotkolemmikki

Aiheesta muualla

• rotko Kielitoimiston sanakirjassa
• rotko Tieteen termipankissa