rotsi

Suomi

Substantiivi

rotsi (5)

1. (slangia) takki

   Rotsi on mut byysat puuttuu. (Aku Ankka, 2000)

2. (vanhahtava, murteellinen) räkätauti (malleus)

Ääntäminen

• IPA: [ˈrotsi]

Tavutus

• tavutus: rot‧si

Etymologia

• (malleus) samaa tarkoittavasta ruotsin sanasta rots < saksan sanasta Rotz (’räkätauti’ < ’räkä’) < samaa tarkoittavasta muinaisyläsaksan sanasta roz < samaa tarkoittavasta länsigermaanisesta juurisanasta *hruta-

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rotsi	rotsit
genetiivi	rotsin	rotsien (rotsein)
partitiivi	rotsia	rotseja
akkusatiivi	rotsi; rotsin	rotsit
sisäpaikallissijat
inessiivi	rotsissa	rotseissa
elatiivi	rotsista	rotseista
illatiivi	rotsiin	rotseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rotsilla	rotseilla
ablatiivi	rotsilta	rotseilta
allatiivi	rotsille	rotseille
muut sijamuodot
essiivi	rotsina	rotseina
translatiivi	rotsiksi	rotseiksi
abessiivi	rotsitta	rotseitta
instruktiivi	–	rotsein
komitatiivi	–	rotseine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rotsi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• nahkarotsi

Idiomit

• olla rotsi auki - olla ylimielisen itsevarma

Aiheesta muualla

• rotsi Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 449 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa