ruikuttava

Suomi

Verbi

ruikuttava

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä ruikuttaa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ruikuttava	ruikuttavat
genetiivi	ruikuttavan	ruikuttavien (ruikuttavain)
partitiivi	ruikuttavaa	ruikuttavia
akkusatiivi	ruikuttava; ruikuttavan	ruikuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi	ruikuttavassa	ruikuttavissa
elatiivi	ruikuttavasta	ruikuttavista
illatiivi	ruikuttavaan	ruikuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ruikuttavalla	ruikuttavilla
ablatiivi	ruikuttavalta	ruikuttavilta
allatiivi	ruikuttavalle	ruikuttaville
muut sijamuodot
essiivi	ruikuttavana	ruikuttavina
translatiivi	ruikuttavaksi	ruikuttaviksi
abessiivi	ruikuttavatta	ruikuttavitta
instruktiivi	–	ruikuttavin
komitatiivi	–	ruikuttavine
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	ruikuttava-
vahva vartalo	ruikuttava-
konsonantti- vartalo	-