rumennus

Suomi

Substantiivi

rumennus (39)

1. rumentaminen, rumemmaksi tekeminen

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rumennus	rumennukset
genetiivi	rumennuksen	rumennusten rumennuksien
partitiivi	rumennusta	rumennuksia
akkusatiivi	rumennus; rumennuksen	rumennukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	rumennuksessa	rumennuksissa
elatiivi	rumennuksesta	rumennuksista
illatiivi	rumennukseen	rumennuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rumennuksella	rumennuksilla
ablatiivi	rumennukselta	rumennuksilta
allatiivi	rumennukselle	rumennuksille
muut sijamuodot
essiivi	rumennuksena	rumennuksina
translatiivi	rumennukseksi	rumennuksiksi
abessiivi	rumennuksetta	rumennuksitta
instruktiivi	–	rumennuksin
komitatiivi	–	rumennuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rumennukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	rumennus-

Etymologia

• verbi rumentaa (heikko vartalo rumenna- ) + johdin -us

Käännökset

1. rumennus

englanti: deformation, uglifying

Aiheesta muualla

• rumennus Kielitoimiston sanakirjassa