rumilus

Suomi

Substantiivi

rumilus (39)

1. ruma ja kömpelö esine tai olio

Ääntäminen

• IPA: /ˈrumilus/, [ˈrʷumiˌlʷus]
• tavutus: ru‧mi‧lus

Käännökset

1. ruma ja kömpelö esine tai olio

japani: (tytöstä, naisesta) ブス

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rumilus	rumilukset
genetiivi	rumiluksen	rumilusten rumiluksien
partitiivi	rumilusta	rumiluksia
akkusatiivi	rumilus; rumiluksen	rumilukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	rumiluksessa	rumiluksissa
elatiivi	rumiluksesta	rumiluksista
illatiivi	rumilukseen	rumiluksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rumiluksella	rumiluksilla
ablatiivi	rumilukselta	rumiluksilta
allatiivi	rumilukselle	rumiluksille
muut sijamuodot
essiivi	rumiluksena	rumiluksina
translatiivi	rumilukseksi	rumiluksiksi
abessiivi	rumiluksetta	rumiluksitta
instruktiivi	–	rumiluksin
komitatiivi	–	rumiluksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rumilukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	rumilus-

Aiheesta muualla

• rumilus Kielitoimiston sanakirjassa