rummuttaa

Suomi

Verbi

rummuttaa (53-C) (taivutus[luo])

1. soittaa rumpua

   Hän rummutti kovaa.

2. lyödä, hakata

   Älä rummuta pöytää!

3. (kuvaannollisesti) tuoda julki, tukea, mainostaa

   mediassa rummutettiin valheellista tarinaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈrumːut̪ːɑːˣ/
• tavutus: rum‧mut‧taa

Etymologia

• substantiivi rumpu (heikko vartalo rummu- + pääte -ttaa)

Liittyvät sanat

• rumpali

Johdokset

• substantiivit: rummuttaminen, rummutus

Aiheesta muualla

• rummuttaa Kielitoimiston sanakirjassa