rummutus

Suomi

Substantiivi

rummutus (39)

1. rummuttaminen
2. (kuvaannollisesti) julki tuominen, tukeminen, mainostaminen

   jatkuva rummutus

Ääntäminen

• IPA: /ˈrumːut̪us/
• tavutus: rum‧mu‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rummutus	rummutukset
genetiivi	rummutuksen	rummutusten rummutuksien
partitiivi	rummutusta	rummutuksia
akkusatiivi	rummutus; rummutuksen	rummutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	rummutuksessa	rummutuksissa
elatiivi	rummutuksesta	rummutuksista
illatiivi	rummutukseen	rummutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rummutuksella	rummutuksilla
ablatiivi	rummutukselta	rummutuksilta
allatiivi	rummutukselle	rummutuksille
muut sijamuodot
essiivi	rummutuksena	rummutuksina
translatiivi	rummutukseksi	rummutuksiksi
abessiivi	rummutuksetta	rummutuksitta
instruktiivi	–	rummutuksin
komitatiivi	–	rummutuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rummutukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	rummutus-

Etymologia

verbi rummuttaa (heikko vartalo rummuta- ) + johdin -us

Käännökset

1. rummuttaminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• homorummutus

Aiheesta muualla

• rummutus Kielitoimiston sanakirjassa