runka
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Norja (bokmål)
Verbi
runka
- (taivutusmuoto) imperfekti verbistä runke
- (taivutusmuoto) partisiipin perfekti verbistä runke
Norja (nynorsk)
Verbi
runka
- (puhekieltä) masturboida
- (merenkulku) keinuttaa, heiluttaa, ravistaa
- kävellä laahustaen
Verbi
runka
Puola
Substantiivi
runka f.
- (historia, sodankäynti) 1200-luvulla käytetty pistoase
Ruotsi
Substantiivi
runka yl. (1) (yks. määr. runkan [luo], mon. epämäär. runkor [luo], mon. määr. runkorna [luo])
- (historia) 1200-luvulla käytetty sota-ase, jossa oli keihäsmäisen varren päässä varsinaisen pistoterän sivuilla raatelevia poikittaisia teriä
Verbi
runka (sanalta puuttuu taivutus, katso ohjeet täältä)
Taivutus
- Nominaalimuodot
- aktiivin infinitiivi: runka
- passiivin infinitiivi: runkas
- aktiivin part. prees: runkande [luo]
- passiivin part. prees: runkandes
- part. perf.: yl. runkad, n. runkat, määr./mon. runkade
Aiheesta muualla
- runka Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads