runotar

Suomi

Substantiivi

runotar (32-C)

1. runoilijan muusa

Ääntäminen

• IPA: /ˈrunot̪ɑr/
• tavutus: ru‧no‧tar

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	runotar	runottaret
genetiivi	runottaren	runotarten runottarien
partitiivi	runotarta	runottaria
akkusatiivi	runotar; runottaren	runottaret
sisäpaikallissijat
inessiivi	runottaressa	runottarissa
elatiivi	runottaresta	runottarista
illatiivi	runottareen	runottariin
ulkopaikallissijat
adessiivi	runottarella	runottarilla
ablatiivi	runottarelta	runottarilta
allatiivi	runottarelle	runottarille
muut sijamuodot
essiivi	runottarena (runotarna)	runottarina
translatiivi	runottareksi	runottariksi
abessiivi	runottaretta	runottaritta
instruktiivi	–	runottarin
komitatiivi	–	runottarine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	runottare-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	runotar-

Etymologia

• substantiivi runo + johdin -tar

Aiheesta muualla

• runotar Kielitoimiston sanakirjassa