ruodinta

Suomi

Substantiivi

ruodinta (9-J)

1. ruotiminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈruo̯dint̪ɑ/
• tavutus: ruo‧din‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ruodinta	ruodinnat
genetiivi	ruodinnan	ruodintojen (ruodintain)
partitiivi	ruodintaa	ruodintoja
akkusatiivi	ruodinta; ruodinnan	ruodinnat
sisäpaikallissijat
inessiivi	ruodinnassa	ruodinnoissa
elatiivi	ruodinnasta	ruodinnoista
illatiivi	ruodintaan	ruodintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ruodinnalla	ruodinnoilla
ablatiivi	ruodinnalta	ruodinnoilta
allatiivi	ruodinnalle	ruodinnoille
muut sijamuodot
essiivi	ruodintana	ruodintoina
translatiivi	ruodinnaksi	ruodinnoiksi
abessiivi	ruodinnatta	ruodinnoitta
instruktiivi	–	ruodinnoin
komitatiivi	–	ruodintoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	ruodinna-
vahva vartalo	ruodinta-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi ruotia (heikko vartalo ruodi- ) + johdin -nta

Käännökset

1. ruotiminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

• ruodinta Kielitoimiston sanakirjassa