rupi

Suomi

Substantiivi

rupi (7-E)

1. haavasta vuotavasta tai ihottuman erittämästä nesteestä ihon pintaan muodostunut karstottuma

Ääntäminen

• IPA: /ˈrupi/
• tavutus: ru‧pi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rupi	ruvet
genetiivi	ruven	rupien (rupein)
partitiivi	rupea	rupia
akkusatiivi	rupi; ruven	ruvet
sisäpaikallissijat
inessiivi	ruvessa	ruvissa
elatiivi	ruvesta	ruvista
illatiivi	rupeen	rupiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ruvella	ruvilla
ablatiivi	ruvelta	ruvilta
allatiivi	ruvelle	ruville
muut sijamuodot
essiivi	rupena	rupina
translatiivi	ruveksi	ruviksi
abessiivi	ruvetta	ruvitta
instruktiivi	–	ruvin
komitatiivi	–	rupine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	ruve-
vahva vartalo	rupe-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

Tälle sanalle ei valitettavasti vielä ole lisätty etymologiaa, mutta voit halutessasi lisätä sen.

Käännökset

1. haavasta vuotavasta tai ihottuman erittämästä nesteestä ihon pintaan muodostunut karstottuma

englanti: scab hollanti: korst f., roofje italia: crosta f. latvia: kraupis liivi: krōipa

ranska: croûte f. saksa: Kruste f., Grind m., Schorf m. turkki: yara kabuğu venäjä: струп m. viro: kärn

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: rupinen

Yhdyssanat

maitorupi, märkärupi, omenarupi, perunarupi, rupikonna, rupisammakko

Aiheesta muualla

• rupi Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 3171 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
• rupi Suomen etymologisessa sanakirjassa

Kroatia

Substantiivi

rupi

1. yksikön datiivimuoto sanasta rupa
2. yksikön lokatiivimuoto sanasta rupa