rustaileminen

Suomi

Substantiivi

rustaileminen (38)

1. teonnimi verbistä rustailla

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rustaileminen	rustailemiset
genetiivi	rustailemisen	rustailemisten rustailemisien
partitiivi	rustailemista	rustailemisia
akkusatiivi	rustaileminen; rustailemisen	rustailemiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	rustailemisessa	rustailemisissa
elatiivi	rustailemisesta	rustailemisista
illatiivi	rustailemiseen	rustailemisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rustailemisella	rustailemisilla
ablatiivi	rustailemiselta	rustailemisilta
allatiivi	rustailemiselle	rustailemisille
muut sijamuodot
essiivi	rustailemisena (rustailemisna)	rustailemisina
translatiivi	rustailemiseksi	rustailemisiksi
abessiivi	rustailemisetta	rustailemisitta
instruktiivi	–	rustailemisin
komitatiivi	–	rustailemisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rustailemise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	rustailemis-

Etymologia

• verbi rustailla (vokaalivartalo rustaile- ) + johdin -minen