rusto

Suomi

Substantiivi

rusto (1)

1. (anatomia) rustosoluista muodostunutta verisuonetonta tukikudosta

Ääntäminen

• IPA: /ˈrust̪o/
• tavutus: rus‧to

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rusto	rustot
genetiivi	ruston	rustojen
partitiivi	rustoa	rustoja
akkusatiivi	rusto; ruston	rustot
sisäpaikallissijat
inessiivi	rustossa	rustoissa
elatiivi	rustosta	rustoista
illatiivi	rustoon	rustoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rustolla	rustoilla
ablatiivi	rustolta	rustoilta
allatiivi	rustolle	rustoille
muut sijamuodot
essiivi	rustona	rustoina
translatiivi	rustoksi	rustoiksi
abessiivi	rustotta	rustoitta
instruktiivi	–	rustoin
komitatiivi	–	rustoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rusto-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. rustosoluista muodostunutta verisuonetonta tukikudosta

azeri: qığırdaq englanti: cartilage, (ruoassa) gristle espanja: cartílago m. italia: cartilagine norja (nynorsk): brusk m. romania: cartilaj n.

saksa: Knorpel m. turkki: kıkırdak unkari: porc venäjä: хрящ vepsä: rosk

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: rustoinen
• verbit: rustottua, rustoutua

Yhdyssanat

kannurusto, kilpirusto, kylkirusto, nenärusto, nivelrusto, rengasrusto, rustokala, rustokudos

Aiheesta muualla

• rusto Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 3170 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Esperanto

Substantiivi

rusto

1. ruoste

Ido

Substantiivi

rusto

1. ruoste