ruuna

Katso artikkeli Ruuna Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

ruuna (10)

1. kuohittu ori

   Kuohitsemalla ori saadaan siitä varsin lauhkea ruuna, joka soveltuu vaikkapa työhevoseksi.

Ääntäminen

• IPA: /ˈruːnɑ/, [ˈrʷuːnɑ̝]
• tavutus: ruu‧na

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ruuna	ruunat
genetiivi	ruunan	ruunien (ruunain)
partitiivi	ruunaa	ruunia
akkusatiivi	ruuna; ruunan	ruunat
sisäpaikallissijat
inessiivi	ruunassa	ruunissa
elatiivi	ruunasta	ruunista
illatiivi	ruunaan	ruuniin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ruunalla	ruunilla
ablatiivi	ruunalta	ruunilta
allatiivi	ruunalle	ruunille
muut sijamuodot
essiivi	ruunana	ruunina
translatiivi	ruunaksi	ruuniksi
abessiivi	ruunatta	ruunitta
instruktiivi	–	ruunin
komitatiivi	–	ruunine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ruuna-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

Sana on todennäköisesti peräisin vanhan uusruotsin sanasta rune ’kuohittu ori’. SKES

Käännökset

1. kuohittu ori

englanti: gelding esperanto: kastrita ĉevalo italia: cavallo m. castrato puola: wałach m. ranska: hongre m.

ruotsi: valack saksa: Wallach m. turkki: iğdiş at venäjä: мерин m. viro: ruun

Liittyvät sanat

• ruunata, hevonen

Synonyymit

• valakka

Johdokset

• substantiivit: ruunikko

Aiheesta muualla

• ruuna Kielitoimiston sanakirjassa