saalistaja

Suomi

Substantiivi

saalistaja (10)

1. petoeläin, joka pyydystää toisia eläimiä syötäväkseen
2. (kuvaannollisesti) jokin joka saalistaa, jahtaa tai vainoaa jotain tai jotakuta

Ääntäminen

• IPA: /ˈsɑːlisˌt̪ɑjɑ/
• tavutus: saa‧lis‧ta‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	saalistaja	saalistajat
genetiivi	saalistajan	saalistajien (saalistajain)
partitiivi	saalistajaa	saalistajia
akkusatiivi	saalistaja; saalistajan	saalistajat
sisäpaikallissijat
inessiivi	saalistajassa	saalistajissa
elatiivi	saalistajasta	saalistajista
illatiivi	saalistajaan	saalistajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	saalistajalla	saalistajilla
ablatiivi	saalistajalta	saalistajilta
allatiivi	saalistajalle	saalistajille
muut sijamuodot
essiivi	saalistajana	saalistajina
translatiivi	saalistajaksi	saalistajiksi
abessiivi	saalistajatta	saalistajitta
instruktiivi	–	saalistajin
komitatiivi	–	saalistajine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	saalistaja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi saalistaa + johdin -ja

Käännökset

1. petoeläin, joka pyydystää toisia eläimiä syötäväkseen.

englanti: predator ranska: prédateur m.

saksa: Raubtier n.

Liittyvät sanat

• jahtaaja
• metsästäjä
• saalis
• saaliseläin

Aiheesta muualla

• saalistaja Kielitoimiston sanakirjassa
• saalistaja Tieteen termipankissa