saanto

Katso artikkeli Saanto Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

saanto (1-J)

1. (oikeustiede) omistusoikeuden saaminen, tapa jolla omistusoikeus omaisuuteen voi muuttua

   Kiinteistösaannon eri tapoja ovat muun muassa kauppa, vaihto ja lahja.

2. (kemia, tekniikka) prosessissa halutun tuotteen osuus teoreettisesta

   Mikrobiologisessa prosessissa biomassaa fermentoidaan Clostridium-suvun mikrobeilla, jotka pystyvät korkealla saannolla konvertoimaan hiiliyhdisteitä butanoliksi. (SusFuFlex)

Ääntäminen

• IPA: /ˈsɑːnt̪o/
• tavutus: saan‧to

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	saanto	saannot
genetiivi	saannon	saantojen
partitiivi	saantoa	saantoja
akkusatiivi	saanto; saannon	saannot
sisäpaikallissijat
inessiivi	saannossa	saannoissa
elatiivi	saannosta	saannoista
illatiivi	saantoon	saantoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	saannolla	saannoilla
ablatiivi	saannolta	saannoilta
allatiivi	saannolle	saannoille
muut sijamuodot
essiivi	saantona	saantoina
translatiivi	saannoksi	saannoiksi
abessiivi	saannotta	saannoitta
instruktiivi	–	saannoin
komitatiivi	–	saantoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	saanno-
vahva vartalo	saanto-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. omistusoikeuden saaminen, tapa jolla omistusoikeus omaisuuteen voi muuttua

ruotsi: fång

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

saannonmoite, saantokelpoisuus, saantomies

Aiheesta muualla

• saanto Kielitoimiston sanakirjassa
• saanto Tieteen termipankissa