saastuminen

Katso artikkeli Saastuminen Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

saastuminen

1. jonkin alueen turmeltuminen saasteiden vaikutuksesta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	saastuminen	saastumiset
genetiivi	saastumisen	saastumisten saastumisien
partitiivi	saastumista	saastumisia
akkusatiivi	saastuminen; saastumisen	saastumiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	saastumisessa	saastumisissa
elatiivi	saastumisesta	saastumisista
illatiivi	saastumiseen	saastumisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	saastumisella	saastumisilla
ablatiivi	saastumiselta	saastumisilta
allatiivi	saastumiselle	saastumisille
muut sijamuodot
essiivi	saastumisena (saastumisna)	saastumisina
translatiivi	saastumiseksi	saastumisiksi
abessiivi	saastumisetta	saastumisitta
instruktiivi	–	saastumisin
komitatiivi	–	saastumisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	saastumise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	saastumis-

Etymologia

• verbi saastua + johdin -minen

Käännökset

1. jonkin alueen turmeltuminen saasteiden vaikutuksesta

englanti: contamination

Liittyvät sanat

• saastua
• saastuttaminen

Aiheesta muualla

• saastuminen Tieteen termipankissa