saastutus

Suomi

Substantiivi

saastutus (39)

1. saastuttaminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈsɑːst̪ut̪us/
• tavutus: saas‧tu‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	saastutus	saastutukset
genetiivi	saastutuksen	saastutusten saastutuksien
partitiivi	saastutusta	saastutuksia
akkusatiivi	saastutus; saastutuksen	saastutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	saastutuksessa	saastutuksissa
elatiivi	saastutuksesta	saastutuksista
illatiivi	saastutukseen	saastutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	saastutuksella	saastutuksilla
ablatiivi	saastutukselta	saastutuksilta
allatiivi	saastutukselle	saastutuksille
muut sijamuodot
essiivi	saastutuksena	saastutuksina
translatiivi	saastutukseksi	saastutuksiksi
abessiivi	saastutuksetta	saastutuksitta
instruktiivi	–	saastutuksin
komitatiivi	–	saastutuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	saastutukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	saastutus-

Etymologia

verbi saastuttaa (heikko vartalo saastuta- ) + johdin -us

Käännökset

1. saastuttaminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

• itsesaastutus

Aiheesta muualla

• saastutus Kielitoimiston sanakirjassa