saikka

Suomi

Substantiivi

saikka (9)

1. (kansankielinen) tee

Ääntäminen

• IPA: /ˈsɑi̯kːɑ/
• tavutus: saik‧ka

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	saikka	saikat
genetiivi	saikan	saikkojen (saikkain)
partitiivi	saikkaa	saikkoja
akkusatiivi	saikka; saikan	saikat
sisäpaikallissijat
inessiivi	saikassa	saikoissa
elatiivi	saikasta	saikoista
illatiivi	saikkaan	saikkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	saikalla	saikoilla
ablatiivi	saikalta	saikoilta
allatiivi	saikalle	saikoille
muut sijamuodot
essiivi	saikkana	saikkoina
translatiivi	saikaksi	saikoiksi
abessiivi	saikatta	saikoitta
instruktiivi	–	saikoin
komitatiivi	–	saikkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	saika-
vahva vartalo	saikka-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

• saju, tsaikka, tsaju

Aiheesta muualla

• saikka Kielitoimiston sanakirjassa