sakeutus

Suomi

Substantiivi

sakeutus (39)

1. sakeuttaminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈsɑkeu̯t̪us/ tai /ˈsɑkeˌut̪us/
• tavutus: sa‧keu‧tus / sa‧ke‧u‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sakeutus	sakeutukset
genetiivi	sakeutuksen	sakeutusten sakeutuksien
partitiivi	sakeutusta	sakeutuksia
akkusatiivi	sakeutus; sakeutuksen	sakeutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	sakeutuksessa	sakeutuksissa
elatiivi	sakeutuksesta	sakeutuksista
illatiivi	sakeutukseen	sakeutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sakeutuksella	sakeutuksilla
ablatiivi	sakeutukselta	sakeutuksilta
allatiivi	sakeutukselle	sakeutuksille
muut sijamuodot
essiivi	sakeutuksena	sakeutuksina
translatiivi	sakeutukseksi	sakeutuksiksi
abessiivi	sakeutuksetta	sakeutuksitta
instruktiivi	–	sakeutuksin
komitatiivi	–	sakeutuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	sakeutukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	sakeutus-

Etymologia

verbi sakeuttaa (heikko vartalo sakeuta- ) + johdin -us

Käännökset

1. sakeuttaminen

turkki: kıvamlaştırma

Aiheesta muualla

• sakeutus Kielitoimiston sanakirjassa