salailu

Suomi

Substantiivi

salailu (2)

1. salaileminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈsɑlɑi̯lu/
• tavutus: sa‧lai‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	salailu	salailut
genetiivi	salailun	salailujen salailuiden salailuitten
partitiivi	salailua	salailuita salailuja
akkusatiivi	salailu; salailun	salailut
sisäpaikallissijat
inessiivi	salailussa	salailuissa
elatiivi	salailusta	salailuista
illatiivi	salailuun	salailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	salailulla	salailuilla
ablatiivi	salailulta	salailuilta
allatiivi	salailulle	salailuille
muut sijamuodot
essiivi	salailuna	salailuina
translatiivi	salailuksi	salailuiksi
abessiivi	salailutta	salailuitta
instruktiivi	–	salailuin
komitatiivi	–	salailuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	salailu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi salailla (vokaalivartalo salaile- ) + johdin -u

Käännökset

1. salaileminen

englanti: secretiveness, secrecy, (jonkin asian) coverup

Aiheesta muualla

• salailu Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 117 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa