salaus

Katso artikkeli Salaus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

salaus (39)

1. se, miten jokin on salattu; salakirjoitus

   murtaa salaus

Ääntäminen

• IPA: /ˈsɑlɑus/ tai /ˈsɑlɑu̯s/
• tavutus: sa‧la‧us / sa‧laus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	salaus	salaukset
genetiivi	salauksen	salausten salauksien
partitiivi	salausta	salauksia
akkusatiivi	salaus; salauksen	salaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	salauksessa	salauksissa
elatiivi	salauksesta	salauksista
illatiivi	salaukseen	salauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	salauksella	salauksilla
ablatiivi	salaukselta	salauksilta
allatiivi	salaukselle	salauksille
muut sijamuodot
essiivi	salauksena	salauksina
translatiivi	salaukseksi	salauksiksi
abessiivi	salauksetta	salauksitta
instruktiivi	–	salauksin
komitatiivi	–	salauksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	salaukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	salaus-

Etymologia

• verbi salata (vokaalivartalo salaa- ) + johdin -us

Käännökset

1. se, miten jokin on salattu; salakirjoitus

englanti: encryption

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• salausavain

Aiheesta muualla

• salaus Kielitoimiston sanakirjassa