salvaa

Suomi

Substantiivi

salvaa

1. yksikön partitiivimuoto sanasta salva

Verbi

salvaa (56) (taivutus)

1. (vanhahtava) kuohita
2. (vanhahtava) salvoa

Ääntäminen

• IPA: /ˈsɑlʋɑːˣ/
• tavutus: sal‧vaa

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: salvaminen, salvos

Verbi

salvaa

1. indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä salvata
2. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä salvata
3. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä salvata
4. imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä salvata

Aiheesta muualla

• salvaa Kielitoimiston sanakirjassa

Lähteet

Taivutustyyppi

• NSK → kaivaa (KOTUS 56, NSK 9)