sanailu

Suomi

Substantiivi

sanailu (2)

1. sanaileminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈsɑnɑi̯lu/
• tavutus: sa‧nai‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sanailu	sanailut
genetiivi	sanailun	sanailujen sanailuiden sanailuitten
partitiivi	sanailua	sanailuita sanailuja
akkusatiivi	sanailu; sanailun	sanailut
sisäpaikallissijat
inessiivi	sanailussa	sanailuissa
elatiivi	sanailusta	sanailuista
illatiivi	sanailuun	sanailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sanailulla	sanailuilla
ablatiivi	sanailulta	sanailuilta
allatiivi	sanailulle	sanailuille
muut sijamuodot
essiivi	sanailuna	sanailuina
translatiivi	sanailuksi	sanailuiksi
abessiivi	sanailutta	sanailuitta
instruktiivi	–	sanailuin
komitatiivi	–	sanailuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	sanailu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi sanailla (vokaalivartalo sanaile- ) + johdin -u

Käännökset

1. sanaileminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

• sanailu Kielitoimiston sanakirjassa