sankarius

Suomi

Substantiivi

sankarius (40)

1. sankaruus

Ääntäminen

• IPA: /ˈsɑŋkɑˌrius/ tai /ˈsɑŋkɑriu̯s/
• tavutus: san‧ka‧ri‧us / san‧ka‧rius

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sankarius	sankariudet
genetiivi	sankariuden	sankariuksien
partitiivi	sankariutta	sankariuksia
akkusatiivi	sankarius; sankariuden	sankariudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	sankariudessa	sankariuksissa
elatiivi	sankariudesta	sankariuksista
illatiivi	sankariuteen	sankariuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sankariudella	sankariuksilla
ablatiivi	sankariudelta	sankariuksilta
allatiivi	sankariudelle	sankariuksille
muut sijamuodot
essiivi	sankariutena	sankariuksina
translatiivi	sankariudeksi	sankariuksiksi
abessiivi	sankariudetta	sankariuksitta
instruktiivi	–	sankariuksin
komitatiivi	–	sankariuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	sankariude-
vahva vartalo	sankariute-
konsonantti- vartalo	sankariut-

Etymologia

• substantiivi sankari + johdin -us

Käännökset

1. se, että on sankari

Ks. sankaruus

Aiheesta muualla

• sankarius Kielitoimiston sanakirjassa