selite

Suomi

Substantiivi

selite (48-C)

1. tarkentava tieto, lyhyt selitys

Ääntäminen

• IPA: /ˈselit̪eˣ/
• tavutus: se‧li‧te

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	selite	selitteet
genetiivi	selitteen	selitteiden selitteitten
partitiivi	selitettä	selitteitä
akkusatiivi	selite; selitteen	selitteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	selitteessä	selitteissä
elatiivi	selitteestä	selitteistä
illatiivi	selitteeseen	selitteisiin selitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	selitteellä	selitteillä
ablatiivi	selitteeltä	selitteiltä
allatiivi	selitteelle	selitteille
muut sijamuodot
essiivi	selitteenä	selitteinä
translatiivi	selitteeksi	selitteiksi
abessiivi	selitteettä	selitteittä
instruktiivi	–	selittein
komitatiivi	–	selitteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	selittee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	selitet-

Etymologia

• verbi selittää (heikko vartalo selitä- ) + johdin -e

Käännökset

1. tarkentava tieto, lyhyt selitys

englanti: key, guide, (kartoissa) legend

saksa: Legende

Aiheesta muualla

• selite Kielitoimiston sanakirjassa
• selite Tieteen termipankissa

Kroatia

Verbi

selite

1. (taivutusmuoto) monikon 2. persoonan preesens verbistä seliti
2. (taivutusmuoto) imperatiivin monikon 2. persoona verbistä seliti