selko

Suomi

Substantiivi

selko (1-D)

1. yhdyssanan alkuosana: selkeä

   selkouni

   selkokieli

2. Sanonnoissa: selvä, selvyys

   tehdä selkoa: selittää, tehdä selväksi muille

   ottaa selkoa: ottaa selvää

   saada selkoa: saada selvää

Ääntäminen

• IPA: /ˈselko/
• tavutus: sel‧ko

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	selko	selot
genetiivi	selon	selkojen
partitiivi	selkoa	selkoja
akkusatiivi	selko; selon	selot
sisäpaikallissijat
inessiivi	selossa	seloissa
elatiivi	selosta	seloista
illatiivi	selkoon	selkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	selolla	seloilla
ablatiivi	selolta	seloilta
allatiivi	selolle	seloille
muut sijamuodot
essiivi	selkona	selkoina
translatiivi	seloksi	seloiksi
abessiivi	selotta	seloitta
instruktiivi	–	seloin
komitatiivi	–	selkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	selo-
vahva vartalo	selko-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• Johdos sanasta selkeä

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: selostaa

Yhdyssanat

selkokieli, selkokirjallisuus, selkolehti, selkopainos, selkoteksti, selonteko

Aiheesta muualla

• selko Kielitoimiston sanakirjassa