selostus

Suomi

Substantiivi

selostus (39)

1. usein yksityiskohtainen kertomus tapahtumien kulusta, yms.

Ääntäminen

• IPA: /ˈselost̪us/
• tavutus: se‧los‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	selostus	selostukset
genetiivi	selostuksen	selostusten selostuksien
partitiivi	selostusta	selostuksia
akkusatiivi	selostus; selostuksen	selostukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	selostuksessa	selostuksissa
elatiivi	selostuksesta	selostuksista
illatiivi	selostukseen	selostuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	selostuksella	selostuksilla
ablatiivi	selostukselta	selostuksilta
allatiivi	selostukselle	selostuksille
muut sijamuodot
essiivi	selostuksena	selostuksina
translatiivi	selostukseksi	selostuksiksi
abessiivi	selostuksetta	selostuksitta
instruktiivi	–	selostuksin
komitatiivi	–	selostuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	selostukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	selostus-

Etymologia

selostaa + -us

Käännökset

1. usein yksityiskohtainen kertomus tapahtumien kulusta, yms.

englanti: commentary, report

Liittyvät sanat

• kertomus
• mietintö
• selonteko
• selostaa
• selostaminen
• selvitys

Yhdyssanat

jälkiselostus, lehtiselostus, radioselostus, tapausselostus, taustaselostus, tilanneselostus, tutkimusselostus, urheiluselostus

Aiheesta muualla

• selostus Kielitoimiston sanakirjassa
• selostus Tieteen termipankissa