separoiminen

Suomi

Substantiivi

separoiminen (38)

1. teonnimi verbistä separoida

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	separoiminen	separoimiset
genetiivi	separoimisen	separoimisten separoimisien
partitiivi	separoimista	separoimisia
akkusatiivi	separoiminen; separoimisen	separoimiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	separoimisessa	separoimisissa
elatiivi	separoimisesta	separoimisista
illatiivi	separoimiseen	separoimisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	separoimisella	separoimisilla
ablatiivi	separoimiselta	separoimisilta
allatiivi	separoimiselle	separoimisille
muut sijamuodot
essiivi	separoimisena (separoimisna)	separoimisina
translatiivi	separoimiseksi	separoimisiksi
abessiivi	separoimisetta	separoimisitta
instruktiivi	–	separoimisin
komitatiivi	–	separoimisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	separoimise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	separoimis-

Etymologia

• verbi separoida (vartalo separoi- ) + johdin -minen