sepite

Suomi

Substantiivi

sepite (48-C)

1. keksitty tarina
2. runo
3. (kielitiede) tietoisesti kehitetty uudissana

Ääntäminen

• IPA: /ˈsepit̪eˣ/
• tavutus: se‧pi‧te

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sepite	sepitteet
genetiivi	sepitteen	sepitteiden sepitteitten
partitiivi	sepitettä	sepitteitä
akkusatiivi	sepite; sepitteen	sepitteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	sepitteessä	sepitteissä
elatiivi	sepitteestä	sepitteistä
illatiivi	sepitteeseen	sepitteisiin sepitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sepitteellä	sepitteillä
ablatiivi	sepitteeltä	sepitteiltä
allatiivi	sepitteelle	sepitteille
muut sijamuodot
essiivi	sepitteenä	sepitteinä
translatiivi	sepitteeksi	sepitteiksi
abessiivi	sepitteettä	sepitteittä
instruktiivi	–	sepittein
komitatiivi	–	sepitteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	sepittee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	sepitet-

Etymologia

verbi sepittää (heikko vartalo sepitä- ) + johdin -e

Käännökset

1. keksitty juttu

espanja: cuento

Liittyvät sanat

• sepuste

Vastakohdat

• tositarina

Johdokset

• adjektiivit: sepitteellinen, sepitteinen
• substantiivit: sepitelmä

Aiheesta muualla

• sepite Kielitoimiston sanakirjassa
• sepite Tieteen termipankissa