seulonta

Suomi

Substantiivi

seulonta (9-J)

1. seulominen, erottelu, valikointi
2. (lääketiede) seulontatutkimus; toimenpide, jonka avulla etsitään oireettomasta väestöstä tiettyjä sairauksia

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	seulonta	seulonnat
genetiivi	seulonnan	seulontojen (seulontain)
partitiivi	seulontaa	seulontoja
akkusatiivi	seulonta; seulonnan	seulonnat
sisäpaikallissijat
inessiivi	seulonnassa	seulonnoissa
elatiivi	seulonnasta	seulonnoista
illatiivi	seulontaan	seulontoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	seulonnalla	seulonnoilla
ablatiivi	seulonnalta	seulonnoilta
allatiivi	seulonnalle	seulonnoille
muut sijamuodot
essiivi	seulontana	seulontoina
translatiivi	seulonnaksi	seulonnoiksi
abessiivi	seulonnatta	seulonnoitta
instruktiivi	–	seulonnoin
komitatiivi	–	seulontoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	seulonna-
vahva vartalo	seulonta-
konsonantti- vartalo	-

Aiheesta muualla

• seulonta Kielitoimiston sanakirjassa