seutukunta

Suomi

Substantiivi

seutukunta (10-J)

1. Suomessa nykyään tilastoinnissa käytettävä maantieteellinen yksikkö, aikaisemmin aluehallinnollinen yksikkö, jota käytettiin työ- ja elinkeinoministeriön aluepoliittisen tukialuejaon perusalueena; kukin koostuu muutamasta samassa maakunnassa sijaitsevasta kunnasta

Ääntäminen

• IPA: [ˈseutuˌkuntɑ]

Tavutus

• tavutus: seu‧tu‧kun‧ta

Etymologia

• yhdyssana sanoista seutu ja kunta

Käännökset

1. eräs aiempi aluehallinnollinen, nykyään tilastollis-maantieteellinen yksikkö

ruotsi: ekonomisk region