shin

Suomi

Substantiivi

shin (5)

1. heprealaisen kirjaimiston 21. kirjian, ש

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	shin	shinit
genetiivi	shinin	shinien (shinein)
partitiivi	shiniä	shinejä
akkusatiivi	shin; shinin	shinit
sisäpaikallissijat
inessiivi	shinissä	shineissä
elatiivi	shinistä	shineistä
illatiivi	shiniin	shineihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	shinillä	shineillä
ablatiivi	shiniltä	shineiltä
allatiivi	shinille	shineille
muut sijamuodot
essiivi	shininä	shineinä
translatiivi	shiniksi	shineiksi
abessiivi	shinittä	shineittä
instruktiivi	–	shinein
komitatiivi	–	shineine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	shini-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Englanti

Substantiivi

shin (monikko shins)

1. sääri

Liittyvät sanat

• shin bone

Japani

Latinisointi

shin

1. rōmaji-transkriptio sanasta しん