sidonta

Suomi

Substantiivi

sidonta (9)

1. se, että sidotaan

   kengännauhojen sidonta

2. (urheilu) kamppailulajien liike tai ote, jolla vastustajan ruumiinosa sidotaan liikkumattomaksi
3. (kirjapaino) kirjan tai muun painotuotteen arkkien kiinnittäminen toisiinsa
4. kukkakimpun niputtaminen narulla

   kukkia ja sidontaa

5. aloilleen kiinnittäminen tai liikkeen rajoittaminen sadomasokismissa

   sidontaa ja alistamista

6. (kielitiede) sandhi-ilmiö, jossa normaalisti ääntymättä jäävä sananloppuinen konsonantti äännetään seuraavan sanan alkaessa vokaalilla. Ranskan kieli on näistä tunnettu.

Ääntäminen

• IPA: /ˈsidont̪ɑ/
• tavutus: si‧don‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sidonta	sidonnat
genetiivi	sidonnan	sidontojen (sidontain)
partitiivi	sidontaa	sidontoja
akkusatiivi	sidonta; sidonnan	sidonnat
sisäpaikallissijat
inessiivi	sidonnassa	sidonnoissa
elatiivi	sidonnasta	sidonnoista
illatiivi	sidontaan	sidontoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sidonnalla	sidonnoilla
ablatiivi	sidonnalta	sidonnoilta
allatiivi	sidonnalle	sidonnoille
muut sijamuodot
essiivi	sidontana	sidontoina
translatiivi	sidonnaksi	sidonnoiksi
abessiivi	sidonnatta	sidonnoitta
instruktiivi	–	sidonnoin
komitatiivi	–	sidontoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	sidonna-
vahva vartalo	sidonta-
konsonantti- vartalo	-

6. kielitiede

ranska: liaison f.

Etymologia

• verbi sitoa (heikko vartalo sido- ) + johdin -nta

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• hakasidonta
• ristisidonta
• sidontapaikka

Aiheesta muualla

• sidonta Kielitoimiston sanakirjassa
• sidonta Tieteen termipankissa
• Artikkeli 3179 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa