sieppaaja

Suomi

Substantiivi

sieppaaja (10)

1. henkilö, joka sieppaa tai on siepannut jonkun

Ääntäminen

• IPA: /ˈsie̯pːɑːjɑ/
• tavutus: siep‧paa‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sieppaaja	sieppaajat
genetiivi	sieppaajan	sieppaajien (sieppaajain)
partitiivi	sieppaajaa	sieppaajia
akkusatiivi	sieppaaja; sieppaajan	sieppaajat
sisäpaikallissijat
inessiivi	sieppaajassa	sieppaajissa
elatiivi	sieppaajasta	sieppaajista
illatiivi	sieppaajaan	sieppaajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sieppaajalla	sieppaajilla
ablatiivi	sieppaajalta	sieppaajilta
allatiivi	sieppaajalle	sieppaajille
muut sijamuodot
essiivi	sieppaajana	sieppaajina
translatiivi	sieppaajaksi	sieppaajiksi
abessiivi	sieppaajatta	sieppaajitta
instruktiivi	–	sieppaajin
komitatiivi	–	sieppaajine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	sieppaaja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi siepata ((vahva) vokaalivartalo sieppaa- ) + johdin -ja

Käännökset

1. henkilö, joka sieppaa tai on siepannut jonkun

englanti: abductor, kidnapper kroatia: otmičar m.

ukraina: викрадач m., викрадачка f. venäjä: похититель m., похитительница f.

Liittyvät sanat

Synonyymit

• kidnappaaja
• sieppari
• ihmisryöstäjä

Aiheesta muualla

• sieppaaja Kielitoimiston sanakirjassa