siimes

Suomi

Substantiivi

siimes (39)

1. (ylätyyliä) katve, varjopaikka, varjo

   Helteellä hakeudumme puiden siimekseen.

Ääntäminen

• IPA: /ˈsiːmes/, [ˈsiːme̞s]
• tavutus: sii‧mes

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	siimes	siimekset
genetiivi	siimeksen	siimesten siimeksien
partitiivi	siimestä	siimeksiä
akkusatiivi	siimes; siimeksen	siimekset
sisäpaikallissijat
inessiivi	siimeksessä	siimeksissä
elatiivi	siimeksestä	siimeksistä
illatiivi	siimekseen	siimeksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	siimeksellä	siimeksillä
ablatiivi	siimekseltä	siimeksiltä
allatiivi	siimekselle	siimeksille
muut sijamuodot
essiivi	siimeksenä	siimeksinä
translatiivi	siimekseksi	siimeksiksi
abessiivi	siimeksettä	siimeksittä
instruktiivi	–	siimeksin
komitatiivi	–	siimeksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	siimekse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	siimes-

Liittyvät sanat

• katve
• varjo

Aiheesta muualla

• siimes Kielitoimiston sanakirjassa