silppuri

Suomi

Substantiivi

silppuri (6)

1. silppuamiseen tarkoitettu laite tai työkalu

Ääntäminen

• IPA: /ˈsilpːuri/
• tavutus: silp‧pu‧ri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	silppuri	silppurit
genetiivi	silppurin	silppurien silppureiden silppureitten
partitiivi	silppuria	silppureita silppureja
akkusatiivi	silppuri; silppurin	silppurit
sisäpaikallissijat
inessiivi	silppurissa	silppureissa
elatiivi	silppurista	silppureista
illatiivi	silppuriin	silppureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	silppurilla	silppureilla
ablatiivi	silppurilta	silppureilta
allatiivi	silppurille	silppureille
muut sijamuodot
essiivi	silppurina	silppureina
translatiivi	silppuriksi	silppureiksi
abessiivi	silppuritta	silppureitta
instruktiivi	–	silppurein
komitatiivi	–	silppureine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	silppuri-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi silputa ((vahva) vokaalivartalo silppua- ) + johdin -ri

Liittyvär sanat

Yhdyssanat

• oksasilppuri, paperisilppuri

Aiheesta muualla

• silppuri Kielitoimiston sanakirjassa