siluetti

Suomi

Katso artikkeli Siluetti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

siluetti (5-C)

1. ääriviivakuva, varjokuva, usein muotokuva
2. näkymä, jossa kohteen ääriviivat korostuvat vastavalossa

   kaupungin siluetti

Ääntäminen

• IPA: /ˈsiluˌet̪ːi/
• tavutus: si‧lu‧et‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	siluetti	siluetit
genetiivi	siluetin	siluettien (siluettein)
partitiivi	siluettia	siluetteja
akkusatiivi	siluetti; siluetin	siluetit
sisäpaikallissijat
inessiivi	siluetissa	silueteissa
elatiivi	siluetista	silueteista
illatiivi	siluettiin	siluetteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	siluetilla	silueteilla
ablatiivi	siluetilta	silueteilta
allatiivi	siluetille	silueteille
muut sijamuodot
essiivi	siluettina	siluetteina
translatiivi	siluetiksi	silueteiksi
abessiivi	siluetitta	silueteitta
instruktiivi	–	siluetein
komitatiivi	–	siluetteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	silueti-
vahva vartalo	siluetti-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

nimetty Étienne de Silhouetten mukaan

Käännökset

1. ääriviivakuva, varjokuva

englanti: silhouette espanja: silueta puola: sylwetka

ranska: silhouette f. ruotsi: siluett venäjä: силуэт

Liittyvät sanat

Synonyymit

• silhuetti

Yhdyssanat

• siluettikuva

Aiheesta muualla

• siluetti Kielitoimiston sanakirjassa