sirkutus

Suomi

Substantiivi

sirkutus (39)

1. sirkuttaminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈsirkut̪us/
• tavutus: sir‧ku‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sirkutus	sirkutukset
genetiivi	sirkutuksen	sirkutusten sirkutuksien
partitiivi	sirkutusta	sirkutuksia
akkusatiivi	sirkutus; sirkutuksen	sirkutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	sirkutuksessa	sirkutuksissa
elatiivi	sirkutuksesta	sirkutuksista
illatiivi	sirkutukseen	sirkutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sirkutuksella	sirkutuksilla
ablatiivi	sirkutukselta	sirkutuksilta
allatiivi	sirkutukselle	sirkutuksille
muut sijamuodot
essiivi	sirkutuksena	sirkutuksina
translatiivi	sirkutukseksi	sirkutuksiksi
abessiivi	sirkutuksetta	sirkutuksitta
instruktiivi	–	sirkutuksin
komitatiivi	–	sirkutuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	sirkutukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	sirkutus-

Etymologia

verbi sirkuttaa (heikko vartalo sirkuta- ) + johdin -us

Käännökset

1. sirkuttaminen

kroatia: cvrkut m.

Aiheesta muualla

• sirkutus Kielitoimiston sanakirjassa