sisus

Suomi

Substantiivi

sisus (39) (usein monikossa sisukset)

1. sisäosa, sisusta

Ääntäminen

• IPA: /ˈsisus/
• tavutus: si‧sus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sisus	sisukset
genetiivi	sisuksen	sisusten sisuksien
partitiivi	sisusta	sisuksia
akkusatiivi	sisus; sisuksen	sisukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	sisuksessa	sisuksissa
elatiivi	sisuksesta	sisuksista
illatiivi	sisukseen	sisuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sisuksella	sisuksilla
ablatiivi	sisukselta	sisuksilta
allatiivi	sisukselle	sisuksille
muut sijamuodot
essiivi	sisuksena	sisuksina
translatiivi	sisukseksi	sisuksiksi
abessiivi	sisuksetta	sisuksitta
instruktiivi	–	sisuksin
komitatiivi	–	sisuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	sisukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	sisus-

Etymologia

• sana sisä- + johdin -us (:-ukse-)

Liittyvät sanat

• sisälmys

Johdokset

• verbit: sisustaa

Yhdyssanat

sisuskumi, sisuskunta, sisusvaltimo

Aiheesta muualla

• sisus Kielitoimiston sanakirjassa