sitko

Katso artikkeli Sitko Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

sitko (1)

1. taikinaan syntyvä sitkeä rakenne sitä vaivattaessa

Ääntäminen

• IPA: /ˈsit̪ko/
• tavutus: sit‧ko

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sitko	sitkot
genetiivi	sitkon	sitkojen
partitiivi	sitkoa	sitkoja
akkusatiivi	sitko; sitkon	sitkot
sisäpaikallissijat
inessiivi	sitkossa	sitkoissa
elatiivi	sitkosta	sitkoista
illatiivi	sitkoon	sitkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sitkolla	sitkoilla
ablatiivi	sitkolta	sitkoilta
allatiivi	sitkolle	sitkoille
muut sijamuodot
essiivi	sitkona	sitkoina
translatiivi	sitkoksi	sitkoiksi
abessiivi	sitkotta	sitkoitta
instruktiivi	–	sitkoin
komitatiivi	–	sitkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	sitko-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: sitkostaa

Yhdyssanat

sitkoaine

Aiheesta muualla

• sitko Kielitoimiston sanakirjassa