skeida

Suomi

Adjektiivi

skeida (9) (komparatiivi skeidempi, superlatiivi skeidin) (taivutus [luo])

1. (slangia) huono, surkea

Ääntäminen

• IPA: /ˈskei̯dɑ/
• tavutus: skei‧da

Substantiivi

skeida (9)

1. (slangia) paska, uloste

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	skeida	skeidat
genetiivi	skeidan	skeidojen (skeidain)
partitiivi	skeidaa	skeidoja
akkusatiivi	skeida; skeidan	skeidat
sisäpaikallissijat
inessiivi	skeidassa	skeidoissa
elatiivi	skeidasta	skeidoista
illatiivi	skeidaan	skeidoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	skeidalla	skeidoilla
ablatiivi	skeidalta	skeidoilta
allatiivi	skeidalle	skeidoille
muut sijamuodot
essiivi	skeidana	skeidoina
translatiivi	skeidaksi	skeidoiksi
abessiivi	skeidatta	skeidoitta
instruktiivi	–	skeidoin
komitatiivi	–	skeidoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	skeida-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Aiheesta muualla

• skeida Kielitoimiston sanakirjassa